25.3. Illalla Justiina alkoi olla todella vaivalloinen, se kävi pissalla parhaimmillaan jopa 10min välein tiristämässä pikkuruisen lammikon ja vetäytyi nojatuolin taakse makoilemaan, kunnes taas nousi, vaelteli, pissaili ja meni takaisin. Otettiin se yöksi sänkyyn, missä muutenkin nukkuu ja sielläkin pyöri kolmeen asti, kunnes rauhoittui.

26.3. Sama homma jatkui heti aamusta ja kesti pitkälle iltaan. Se ei läähättänyt tai tehnyt pesää, kuten olin lukenut avautumisvaiheessa tapahtuvan, joten en ollut varma käynnistyykö synnytys. Justiinan parhaaksi toivoin sitä, oli sen oleminen jo niin vaikeaa.

Klo 20.30 Justiinalla tippui lämmöt ja neljän tunnin päästä ne hieman nousivat. Jäin nukkumaan sohvalle, Justiina nukkui pentulaatikossa vieressäni.

27.3. En ehtinyt edes nukahtamaan, kun klo 00:45 Justiina alkoi ponnistamaan. Ponnisteli n. 5 minuutin välein ja sitten lepäili. Vajaan tunnin kuluttua aloin huolestumaan ja huomasin, että Justiinan emättimessä näkyy osittain ulkona oleva nesteen täyttämä sikiöpussi, kuin pingispallo, joka ei liikkunut mihinkään suuntaan ponnistusten aikana.  Kun ponnistusten alkamisesta oli kulunut tunti, soitin eläinlääkärille ja näytti siltä, että pitää lähteä ajelemaan joko 100km Hattulaan, jossa hyvä leikkausvalmiudet, tai 20km päähän Mouhijärvelle, jossa ei ollut niin hyvät leikkausvalmiudet.  

Sain kuitenkin puhelimessa neuvon saippuoida käteni liukasteeksi ja koittaa saada sormet sikiön ympärille ja vetämään sitä varovasti ulos ponnistusten tahdissa. Samalla kun tein tätä, soitin ystävälleni Heinille ja pyysin tulemaan lapsenvahdiksi, jos joutuisimme lähtemään päivystykseen. Tämän puhelun aikana sain kuin ihmeen kaupalla pennun ulos, voi sitä helpotuksen määrää! Heini päätti kuitenkin lähteä varmuuden vuoksi ajamaan meille päin. Näytin pentua Justiinalle, mutta se ei tiennyt yhtään mitä sen olisi pitänyt tehdä, joten revin nopeasti itse sikiökalvon auki ja aloin hieroa pentua, pian se alkoikin aukoa suutaan ja annoin sen Justiinalle, joka tässä vaiheessa alkoikin jo nuolemaan sitä. Leikkasin pennulta vielä napanuoran. Kyseessä oli pentueen ainut narttu, joka sai myöhemmin työnimen Martta.

Heini tuli meille hetken kuluttua ja alettiin odottaa seuraavaa pentua. Siihen meni 50 minuuttia, kun Justiina alkoi ponnistaa ja seuraava pentu syntyikin helposti, vain muutamassa minuutissa. Pentu tuli jalat edellä, joten hieman avitin varovasti vetämällä pentua ulos ponnistusten tahdissa. Pentu oli pienempi kuin ensimmäinen. Kumpikaan ei mennyt oma-aloitteisesti nisälle, ensimmäinen pentu saatiin avustettuna sinne, mutta tämä toinen ei oikein ymmärtänyt mitä tehdä. Soitto taas päivystykseen, jossa neuvottiin vain sinnikkäästi yrittämään ja antamaan hieman sokerivettä, jotta virkistyisi ja jaksaisi paremmin imeä. Kaksi tuntia laitettiin pentuja nisille, välillä imivät vähän, mutta etenkin tämä toinen pentu oli todella laiska tarttumaan nisään kiinni, pentu saikin työnimekseen Heikko-Peikko.

 Aloimme jo vähän huolestua keskeytyikö synnytys, kun Justiina oli ihan rauhallinen, lepäsi ja kävi välillä pissalla, vaikka tiesimme röntgenin perusteella, että pentuja pitäisi olla neljä.

Onneksi kahden tunnin kuluttua toisen syntymästä Justiina alkoi kuitenkin taas ponnistella ja kolmas pentu, Mustikka, syntyi. Tätä pentua ei saatu imemään ollenkaan sinnikkäistä yrityksistä huolimatta ja huoli alkoi olla jo kova. Kirosin itseäni kun unohdin ostaa korviketta kaappiin, vaikka oli ollut tarkoitus, eikä sitä tietenkään mistään saanut aamuyöstä. Taas Justiina rauhoittui ja näytti siltä että synnytys jää kesken. Kuudelta aamulla saimme paikallisen eläintenhoitajan kiinni ja hän lupasi pyytää eläinlääkäriä hieman aiemmin klinikalle, jotta pääsisimme mahdollisimman pian saamaan korviketta ja katsomaan mikä sen viimeisen pennun tilanne on. Heini joutui lähtemään viemään omaa koiraansa lonkkakuviin tässä vaiheessa, joten herätin mieheni avuksi.

8.15 saatiin siis aika eläinlääkäriin ja klo 8.00, kolme tuntia edellisen pennun syntymästä, Justiina alkoikin taas ponnistaa ja pian oli neljäskin pentu, vaaleanpunatassuinen Pinky maailmassa. Ei muuta kuin koko pesue koppaan, pyyhettä ja huopaa päälle ja klinikalle.

Eläinlääkäri antoi pennuille Puppyboosteria ja kokeili, että emän nisistä varmasti tulee maitoa. Kaikki näytti olevan kunnossa ja pennutkin elinvoimaisen oloisia, joten saimme korviketta mukaan ja lähdimme kotiin. Kotona kaikki muut pennut alkoivatkin imeä, paitsi Heikko-Peikko, jolle annettiin sitten korviketta.

Tässä vaiheessa olin valvonut vuorokauden ja olo oli sen mukainen. Oli pakko saada nukuttua, joten jätin Justiinan ja pennut Panun hellään huomaan ja otin kahden tunnin päikkärit. Sitten taas ruokkimaan Heikko-Peikkoa ja huolehtimaan, että muut ovat nisillä ja koittaa kaikin keinoin saada Heikko-Peikkoakin imemään. Iltasella se jo vähän onnistuikin. 

Suuret kiitokset avusta Heinille, Vethausin päivystykselle ja Viksun eläinlääkäriaseman henkilökunnalle! <3