Tänään kävi pahin pelkoni toteen ja jouduin aamuyöstä tekemään raskaan päätöksen. Heikko-Peikko ei jaksanut enää ja oli päästettävä pieni pois. Mustikan tilanne ei ole paljoakaan parempi, mutta parhaamme tehdään sen kanssa edelleen. Molempien paino saatiin pulloruokinnalla pysymään entisellään, mutta kolmen vuorokauden aikana kummankaan paino ei ollut lähtenyt nousuun, vaan jumitti samassa +/-2g. Heikko ei jaksanut lopulta enää imeä edes pulloa. 

Viime yönä Heikon paino alkoikin sitten laskea ja silloin tiesin, ettei ole enää vaihtoehtoja. Aamulla soitin eläinlääkäriin ja otin mukaani sekä Heikon, että Mustikan, pelkäsin että molemmat jäävät sinne, mutta eläinlääkäri sanoi, että jos haluan, voin vielä Mustikan kanssa yrittää. Sille laitettiin letkulla vatsaonteloon glukoosinestettä, jotta saisi voimia ja alkaisi taas syömään paremmin. Ennuste ei ole senkään kohdalla kovin hyvä, mutta koska pentu ei kärsi, päätettiin yrittää vielä. Nyt seurataan tilannetta hetki hetkeltä ja varaudutaan pahimpaan, mutta toivotaan ihmettä! Paino oli aavistuksen noussutkin tänään, mutta en uskalla vielä iloita.

Sydäntä särkevintä tässä kaikessa oli kuitenkin tuoda Justiinalle takaisin vain yksi pentu. Se nuoli sen ja sitten meni kaivamaan pyyhkeitä, joissa pennut olivat olleet ja etsi toista. Sen jälkeen se on vahtinut minua kuin haukka, kun otan pennun ruokittavaksi tai punnittavaksi, etten vain hukkaa niitä yhtään enempää. :( Myös puolustaa pentuja meidän muilta koirilta entistä hanakammin, vaikka ne ovatkin tietysti portin takana. Sääliksi käy ja kamalaa, jos joudun siltä toisenkin viemään. :(

Mutta ei tämä onneksi ole ollut pelkkää surua ja murhetta, Martta ja Pinky ovat kasvaneet valtavasti tänä aikana, Justiinalla on maidot noussut kunnolla ja lisäruokintaa ei näiden kahden kanssa enää tarvita, Pinky painaa jo 152g ja Martta 132g ja ovat eloisia ja virkeitä, täytyy olla kiitollinen näistä ihanuuksista. 

Hyvää matkaa Pikku-Peikko, nyt sinun on hyvä olla. <3