Raskain mielin kirjoitan tätä. Kaikkeni tein, se ei vaan riittänyt. 

Koko yön taas pyörittelin asiaa mielessäni. Mustikan paino oli noussut kahdessa päivässä 6 grammaa. Edistystä, mutta aivan liian hidasta. Syötin sitä läpi yön ja toivoin joka syötöllä, että vaaka näyttäisi ihmeitä, vaan ei. Aamulla soitin eläinlääkärille kysyäkseni tämän mielipidettä. Pohdittiin vaihtoehtoja. Vielä olisin voinut yrittää, mutta todennäköisesti tässä ei hyvin kävisi. Varasin ajan iltapäivälle. 

Klinikalle päästyämme mietin vieläkin teenkö oikein, luovutanko vain siksi etten itse jaksa enää. Eläinlääkäri tutki Mustikkaa, se oli päässyt taas kuivumaan, kun edellisestä syötöstä oli se 2 tuntia ja ell huomasi myös sieraimesta valuvan hieman nestettä, jota en itse ollut huomannut. Mitään ei olisi ollut enää tehtävissä, pieni oli päästettävä pois.

Olen miettinyt syitä mitkä johtivat tähän. Molemmat heikot pennut syntyivät takajalat edellä ja ilman sikiöpusseja. Todennäköisesti jo synnytyksessä on siis tapahtunut jotain mikä on vaikuttanut tilanteeseen. En myöskään ollut saanut pidettyä pentulaatikkoa riittävän lämpöisenä, lämmittelin sitä ensin kauratyynyillä ja kuumaa vettä sisältävillä pulloilla ja viimein maanantai-iltana sain lämpötyynyn, mutta se oli myöhäistä. Ehkä pennut olisivat jaksanut alusta asti paremmin, jos lämpötyyny olisi ollut heti käytössä. Tai sitten ei. Mutta ainakin opin tästä kaikesta valtavasti ja jos koskaan uskallan enää toista pentuetta tehdä, osaan toimia alusta asti paremmin ja nopeammin.

Eräs kasvattaja sanoi minulle viisaasti, ettei saa jäädä liiaksi suremaan menetettyjä pentuja, vaan pitää iloita ja nauttia näistä hyvinvoivista. Sen aion nyt tehdä. Viimeiset 8 päivää ovat olleet pelkkää huolta ja murhetta, nyt on aika nauttia pentuarjesta. 

Hyvää matkaa Mustikka. <3

Tässä kuvassa Mustikka vielä jaksoi vähän syödä ja Heikko-Peikkokin on vielä tuolla kainalossa.